Kepuinen mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran jo vuonna 1335. Vuonna 1540 kylässä oli kaksi taloa: Päivätalo (eli Meritalo) ja Pohjatalo. Naantalilainen Erik Wahlroos osti Päivätalon vuonna 1875 ja Pohjatalon vuotta myöhemmin. Siitä lähtien molemmat talot ovat olleet saman suvun omistuksessa – nykyinen isäntä edustaa jo viidettä sukupolvea.
Päärakennus on rakennettu hirrestä vuonna 1900. Se on tyypillinen paritupa, jossa oli alkujaan tupakamari, salikamari ja porstuakamari. Tuvan komea kolmilautainen katto ja näkyvissä olevat hirret antavat tilalle ajalleen tyypillisen ilmeen. Tuvan alla on kellari, johon pääsee myös ulkokautta.
Rakennus koki laajan peruskorjauksen vuonna 1959, jolloin muun muassa osa väliseinistä poistettiin ja yläkertaan lisättiin makuuhuoneita sekä sisävessa. Vanha satulakattoinen kuisti korvattiin pulpettikattoisella avokuistilla. Vuonna 2023 päärakennus entisöitiin julkisivun osalta alkuperäiseen, vuosisadan alun ilmeeseen ja myös lasikuistin alkuperäiset puuikkunat kunnostettiin.
Talousrakennus, pikkutupa ja luhti rakennettiin Suuren maatilakirjan mukaan vuonna 1905. Rakennuksen vanhimmat osat, kuten luhti, ovat todennäköisesti peräisin jo 1800-luvun puolivälistä. Rakennus korjattiin nykyiseen asuunsa vuonna 1958. Länsipuolella on lisäksi kalustorakennus vuodelta 1952.
Karjarakennus valmistui vuonna 1920 poltetusta tiilestä. Siinä toimi aikoinaan 17 lehmän navetta, viiden hevosen talli, sikala, kanala ja rehuvarasto. Myöhemmin siihen lisättiin AIV-torni. Nykyään rakennus toimii varastona.
Tilaan kuuluu yhteensä 15 rakennusta ja osassa niistä toimii nykyisin maatilamajoitusta. Tila on edelleen aktiivinen maatila, joten osa rakennuksista on maatalouskäytössä.
Kepuisten tilan museo
Kepuisten kotiseutumuseo avattiin 2.7.2016. Tilan isäntä Heikki leikkasi nauhan ja vieraat pääsivät tutustumaan maatilan aarteisiin. Museo on tällä hetkellä suljettuna.
Kepuisten tilan kotiseutumuseon esineisin voit tutustua tästä:
Kepuisten tilan historiallinen puutarha
Kepuisten tilan puutarhaa on rakennettu ja hoidettu lähes sadan vuoden ajan. Puutarhan alkuperäisen suunnitelman laati maanviljelysseuran hortonomi Rudolf Saari todennäköisesti 1930-luvulla. Istutukset suunniteltiin niin, että puutarhassa riittää kukintaa alkukeväästä aina loppukesään saakka.
Puutarhan myöhempään kehittämiseen osallistui myös Aini Puumala, joka suunnitteli ruusuistutuksia, neuvoi perennaistutuksissa sekä vartti ja jalosti hedelmäpuita. Osa puutarhan päärynäpuista on hänen käsialaansa.
Puutarhan tunnusmerkkejä ovat komeat hevoskastanjat, joita kasvaa pihapiirissä poikkeuksellisen paljon. Alkukesällä niiden näyttävät kukinnot peittävät latvukset, ja syksyllä puut tuottavat piikikkäitä kastanjakotia. Pihapiirissä kasvaa myös vanhoja tammia, koivuja, kuusia, sireenejä, jasmiineja ja muita perinnekasveja.
Vanhimman koivun kerrotaan olevan yli satavuotias. Sen istutti tilan entinen isäntä poikana, ja puu kasvaa edelleen samalla paikalla. Myös myöhemmät sukupolvet ovat istuttaneet omia puitaan. Pihapiirissä kasvaa esimerkiksi Jaakon istuttama tammi sekä hänen poikansa istuttama tammi, joka on jo varttunut komeaksi puuksi. Yksi hevoskastanjoista on kasvatettu siemenestä. Vaikka puu vaurioitui ankarana talvena, se teki uuden rungon ja kasvaa nykyisin jälleen vahvana.
Vanhat jasmiinit, sireenit, ruusut ja perennat ovat säilyneet vuosikymmeniä. Punaiset, kerrannaiskukkaiset pelargoniat ovat Heikin istuttamia. Ne talvetetaan navetassa, minkä ansiosta samat kasvit kukkivat pihalla vuodesta toiseen.
Puutarhan näyttävimpiin loppukesän kukkijoihin kuuluvat joriinit eli daaliat. Ne ovat peräisin muutamasta juurakosta, jotka entinen kunnansihteeri Eemi Leinonen toi tilalle paperipussissa vuosikymmeniä sitten. Juurakoita on lisätty jakamalla, ja nykyisin kasvit kasvavat suurina ryhminä. Ne talvetetaan perunanistutuslaatikoissa, jolloin koko juuripaakku voidaan nostaa helposti varastoon.
Puutarha on muuttunut vuosien aikana, mutta sen käyttötarkoitus on pysynyt samana. Se on ollut paikka, jossa on tehty puutarhatöitä, kerätty kukkia ja hedelmiä sekä vietetty arkea. Nykyisin Kepuisten tilan pienet pojat kiipeilevät samoissa puissa, rakentavat majoja ja laivoja sekä viettävät pitkiä kesäpäiviä ulkona. Näin puutarhan tarina jatkuu jälleen uudessa sukupolvessa.
Kepuisten tila - Rymättylä 