Tämä vuosi on ollut tapahtumarikas. Viime vuoden kesällä muutimme pysyvästi tänne Rymättylään ja olemme kotiutuneet mainiosti kiitos ihanan kodin, isovanhempien ja uusien ystävien. Täällä on kaunista, rauhallista ja aina löytyy puuhaa.

Kevät meni kotirintamalla rauhallisesti, mutta Jaakolla työmaailmassa tapahtui senkin edestä. Alkuvuodesta nautittiin talvesta, tehtiin töitä ja juhlittiin Väinön 3-v. synttäreitä. Pääsiäistä vietimme koko perheen ja mummin voimin Italian järviseudulla ja yövyimme upeissa AirBnB:issa vanhassa Palazossa ja muinaisessa myllyssä. Tarkoituksena oli suorittaa teollisuusvakoilua Kepuisten tilan AirBnB:ta varten, joka aukeaa ehkä kesällä 2025…tai 2026. Toukokuussa risteiltiin sukuyhdistyksen kanssa Finnlinesilla Naantalin satamasta ja täällä pienessä kylässä on mukavaa tutustua uusiin sukulaisiin, jotka ovat samalla päiväkoti- ja koulukavereita. Kauan odotettu kesäkeittiö saapui ja Juhani-timpuri pääsi rakentamaan sen ympärille seiniä. Katto saatiin sopivasti ennen syksyn sateita valmiiksi ja lasiseinätkin ennen talven tuloa paikoilleen.

Kesälomaa vietettiin pitkälti kotona. Karhuluodossa käytiin useita kertoja ja poikien primitiivaistojen herätessä saarta kierrettiin keihäät kädessä ja kuola suupielestä valuen. Vilin mega-projekti oli lautan rakentaminen. Se hinattiin loppukesästä Karhuluotoon odottamaan seuraavaa kesää, joskin matkalla lautta oli aiheuttaa Kurskit koko veneelle. Matkasta kuitenkin selvittiin jopa ilman neuvostomääräisiä hyväksyttäviä tappioita.

Juhannusta juhlittiin Kepuisissa ystävien kanssa ja muutenkin olemme saaneet ilahduttavan paljon vieraita tänne maalle vuoden aikana. Se on mukavaa! Vieraiden kestitsemistä edisti piian kamarin ja saunakamarin kunnostus ja nyt meillä on hyvät majoitustilat isommallekin porukalle! Piian kamarissa päädyimme kunnostamaan puulattian, sillä pakastimen alta paljastui pieni kosteusvaurio. Lautoja vaihtaessamme pappa kertoi hurjan tarinan siitä, miten hän oli pienenä veljien kanssa sammuttanut kiukkuisen rengin sytyttämän tulipalon. Ja totta tosiaan, lattialankut olivat vieläkin pohjasta mustuneet. Tästä siis opittiin, että tulipalo ja vesivahinko eivät ainakaan täysin tee toisiaan tyhjiksi.

Mummo asuu Birgittakodissa ja on hyvässä hoidossa siellä. Yleensä hän istuu kynnet lakattuina oleskeluhuoneessa, josta löytyy aina seuraa.

Ei kuitenkaan kuukautta ilman uutta remonttiprojektia! Loppukesästä alettiin jo suunittelemaan saunan saneerausta ja navettaan tulevaa kuntosalia. Tähän projektiin tarvittiin taas suunnitteluapua, sillä sauna vaatii rakennepiirustukset, LVI-suunnitelmat, sähkösuunnitelmat jne… Näin jouluun mennessä olemme saaneet suunnittelun ja purkuhommat hyvään vauhtiin, mutta rakentamisen aloitus antaa vielä odottaa.

Syksyllä Vili aloitti ekaluokan, ja se on sujunut upeasti. Vili harrastaa partiota, käy pianotunneilla ja sporttikerhossa. Mukavinta on kuitenkin olla kotona ja rakentaa isin kanssa puumajaa.

Vili kirjoittaa itse vuodestaan näin: “Olen oppinut koulussa paljon uutta ja olen saanut uusia kavereita. Lempiaineeni on matikka. Olen oppinut käyttämään puukkoa. Pelaan isän kanssa tietokonetta. Käytiin isän kanssa kesällä Ahvensaaressa Mintun, Nikon ja Mikon kanssa. Heikki ampui valtavan peuran. Vili haluaa kovasti mennä Karhuluotoon.” 

Väinön mielestä on kivaa olla papan luona syömässä makaronilaatikkoa ja rakennella legoja. Heistä on tullut mainio parivaljakko. Viime viikolla Väinö kertoi, että hän oli piirtänyt kartan ja he olivat papan kanssa tehneet siitä pullopostin ja käyneet heittämässä sen Röölän rannasta mereen! Mummi viettää edelleen meidän kanssa paljon aikaa ja Väinöstä on ihana nukkua mummin vieressä porstuakamarissa. Väinö taitaa olla aika onnenpoika, koska saa rajattomasti huomiota isovanhemmilta.

Syksyllä tulikin sitten sekä Tiinan että Jaakon työkuvioihin muutoksia. Tiina vaihtoi Ifissä tiimiä ja Jaakko aikavyöhykettä. Tai oikeastaan lisäsi USA:n ajan Suomi-työn päälle. Jenkeissä on jo reissattu muutamaankin otteeseen ja seuraava parin viikon reissu on jo varattu tammikuulle. Syksy meni ehkä enemmänkin selviytyessä, sairastellessa ja remonttiväsymystäkin oli huomattavissa. Ehkäpä ensi vuonna pieni tauko projekteissa…? Syksyn huikea oivallus oli laittaa pojat nukkumaan samaan sänkyyn, joka lopetti jokaöisen taaperon vaelluksen. Vilistä Väinö on hyvä lämpöpatteri. Miksei tätä ole keksitty aikaisemmin?!?!

Joulun vietämme tavalliseen tapaan täällä Kepuisissa isovanhempien kanssa. Kiitos jälleen kerran kaikesta avusta lasten-, kodin- ja tilanhoidon suhteen mummille ja papalle ❤

Rauhallista joulua ja hauskaa uutta vuotta kaikille ystäville ja sukulaisille!

T. Tiina, Jaakko, Vili ja Väinö